Syksy on täällä!
Kesä on ohi, ja syksy on täällä. Viileät ilmat, pimeät illat ja kilpailukauden loppuminen. Hiljalleen siirretään australialaiskoppa ja manttelit kaapin perälle kevättä odottamaan. Rudi kilpailee vielä parissa ratajuoksukilpailussa (toiveena valioituminen vielä tälle kaudelle), mutta nyt olisi sopiva hetki katsoa kesän tapahtumia. Heinäkuun puolessavälissä Rudi juoksi Helsingissä 280m sijoituslähdön ja voi kuinka hienosti menikään! Aika oli huikea 18,62s, jolla Rudi voitti lähtönsä. Lähtö ei ollut kovinkaan tasainen, joten Rudi pääsi painamaan täysiä maaliin asti. Rudilla on siis nyt kolme ratasertiä takataskussa.
Elokuun alussa suuntasimme Whippet-Harrastajat r.y.:n maastomestaruuksiin. Päivän tuloksilla ei juhlittu, mutta päivä kokonaisuudessaan oli oikein mukava. Alkuerät menivät oikein hyvin. Rudille kertyi pisteitä 228 oikein siistillä ja omannäköisellään juoksulla. Phoebe taas juoksi nopeamman ja kokeneemman parin kannoilla alkuerässä, mutta keräsi pisteitä huikeat 236. Finaalissa Rudi juoksi siistin radan, mutta ei ihan sertin arvoisesti vaan kokonaispisteet jäivät 445:een. Suoritus oli itsessään kuitenkin todella siisti eikä Rudi oikonut lainkaan. Phoebe taas juoksi finaalin suunnilleen samanikäisen ja -vauhtisen nartun kanssa, ja siinä näkyi viehevarmuuden puute: Phoebe kävi kesken radan haastamassa kaveria leikkimään. Tästä seurasi siis DISK. Phoebe myös loukkaantui finaalissa, mutta ne vammat onneksi parantuivat levolla ja osteopatialla. Jatkossa Phoeben kisaura onkin kysymysmerkki. Palataan nyt alkupisteeseen, ja toivottavasti treenin ja kokemuksen myötä Phoebesta saadaan viehevarma kilpuri ratajuoksuun. Rudi taas kilpailee tällä kaudella vielä kahdessa ratakisassa, josta toivottavasti napsahtavat puuttuvat ratasertit. Sen jälkeen Rudilla ei olekaan paljoa saavutettavaa juoksupuolella, vaan voidaan keskittyä täysin agilityyn, sekä ratatreeneissä nuorempien koirien varmana treenikaverina olemiseen.
Kesän vaihtuessa syksyyn Phoebessa alkoi myös näkymään enemmän stressin merkkejä. Se on aina jännittänyt julkisissa kulkemista, mutta nyt jännitys on vaihtunut pelkoon. Pelko on pahimmillaan niin voimakasta, että Phoebe on stressannut bussipysäkkien ohittamista, tai sitä jos pakkaan tavaroita lenkille mukaan. Asun Sörnäisissä, jossa kotoa ei pääse oikeastaan minnekään ilman, että ohitetaan useita bussipysäkkejä, tai kuljetaan bussilla. Ulkoilusta nauttivalle koiralle päivittäiset lenkit alkoivat siis olla enemmän stressiä kuin nautintoa. Phoebe vietti jonkin verran aikaa äitini luona Espoossa, jossa se oli selkeästi rennompi. Siellä se ei jännittänyt bussipysäkkien ohittamista, eikä niitä muutenkaan tarvinnut paljoa ohitella ja kaikkialle pystyi kulkemaan tarvittaessa autolla. Phoebe ei kuitenkaan voinut olla siellä pitkän aikaa, joten se lähti syyskuun alussa mukaan reissulle Kuopioon Jinxin luokse, ja jäi sinne joksikin aikaa. Phoebe asustaa siis tänä syksynä Sussun laumassa, opetellen stressitöntä arkea. Jinx oli keväällä täällä ollessaan Phoebelle iso tuki julkisilla kulkiessa, ja uskon Phoeben voivan tukeutua puolalaisneitiin myös jatkossakin. Kunhan Phoeben stressitasot laskevat ja se oppii uusia toimintamalleja julkisilla kulkemiseen, se palaa Espoon kautta takaisin Helsinkiin opettelamaan uudestaan kaupunkikoiran arkea.
Kuopiossa ollessani käväistiin myös Makkaramaastoissa. Rudi ja Jinx juoksivat siellä. Rudi oli nuoremman koiran kaverina paritreenissä, kun Jinx juoksi neljänteen kertaan ikinä vieheellä, ensimmäisen maastoratansa ikinä. Molemmilla meni oikein hienosti. Rudi oli omaan tapaansa tarkka, innokas ja vauhdikas. Jinx juoksi alkuradan todella hienosti, että minulle tuli ihan kylmiä väreitä. Loppuradasta neidissä alkoi kuitenkin näkymään valeraskaus (juoksujen alusta oli alle 90 päivää), mutta lähinnä kestävyydessä ja siinä terävimmässä kärjessä. Hieno suoritus kuitenkin kaikin puolin. Jinx seurasi viehettä tarkasti läpi radan, ja jäi vieheelle korvat pystyssä tyytyväisenä. Enää tarvitsisi paritreenin, ja Jinx olisi valmis starttaamaan kisauransa. Kisauran aloitus venyy siis ensi kaudelle, mutta maltti on valttia!
Syksy tuleekin meidän osalta kulumaan agilitya treenatessa ja ihan vaan helposta arjesta nauttiessa. Kunhan Phoebe palaa hoidosta, aletaan työstämään sujuvaa arkea kahden koiran laumalla. Lopputalvesta olisi tarkoitus ottaa Jinxistä luustokuvat, ja toivottavasti käväistä myös joissain näyttelyissä hakemassa tulos CACIL-luokan oikeuksia varten. Luustokuvia odotan erityisesti, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa. Kunhan luuston terveystilanne on tiedossa, voi jatkaa pentuesuunnitelmia, jotka toivottavasti toteutuvat vuonna 2023. Luonteen puolesta Jinx on vakuuttanut jo minut: pidän erityisesti sen järkevästä ja intensiivisestä, mutta iloisesta luonteesta.
