Kun Riena tuli kylään
Riena vietti meillä tässä alkutalvesta kokonaiset 10 viikkoa. Koko homma tapahtui aika lyhyellä aikavälillä, kun sain viestiä, että jaksaminen pienen whippetnartun kanssa on vähissä. Rienalla on ollut yksinolojen kanssa haasteita, joka on ilmennyt lähinnä piippaamisena ja syömättömyytenä, kun jää yksin. Myös piippailu arjessa muutenkin aiheutti turhautumista kotona.
Sen perusteella mitä kuulin Rienan arjesta etukäteen, olin valmistautunut kouluttamaan yksinoloja alusta asti uudelleen. Meinasin tehdä muutaman ensimmäisen päivän etänä töitä, mutta pallottelin jo mielessä ajatusta, miten saisin vähennettyä yksinolot minimiin. Yksinolon haasteet olivat minulle ennestään tuttuja Rudin kanssa. Ihan vieraaseen maailmaan en ollut siis menossa.
Sitten Riena tuli. Iloinen raitapaita sujahti laumaan saman tien, ja hurmasi erityisesti Brunon vauhdikkaalla olemuksellaan. Riena on sellainen koira, jota ei vain voi olla huomaamatta. Tuuhea, heiluva häntä ja sievä, viaton naama. Eihän tällaista pikkukoiraa voi olla rakastamatta?
Riena pääsi heti hyppäämään meidän arkemme rutiiniin: käytin koiria ulkona pareittain niin, että ensimmäisestä päivästä lähtien tiedossa oli yksinoloa. Youtube-liven ja toisessa makuuhuoneessa sijaitsevan valvontakameran avulla sain seurattua yksinolon sujumista. Ensimmäiset yksinolot saivat minut yllättymään: Riena jäi makaamaan sängylle, ja makoili siinä rentona siihen asti, kunnes tulin puolen lauman kanssa lenkiltä. Kokeiltiin samaa sitten pidemmällä ajalla, kun kävin hoitamassa asioita parissa kaupassa. Yksinolo kesti yhteensä noin tunnin, ja lukuunottamatta hetken piippailua ja oven raapimista, Riena asettui aloilleen ja otti rennosti lopun ajasta. Ajatukset yksinolon treenaamisesta muuttuivat hieman: ehkä emme keskitykään kouluttamiseen, vaan ihan vain meidän arjen tekemiseen.
Ja sitä me teimme tulevien viikkojen ajan: ulkoilua, treenaamista, päikkäreitä, herkkuja, yhteisiä ruokailuhetkiä. Täysin samaa arkea, kuin muutkin koirani. Kokonaisuutena yksinolot sujuivat tasaisen hyvin: Riena jäi itse nätisti sängylle makoilemaan, kun jätin koirat, ja kamerasta seurattuani yksinolot sujuivat rauhassa, muutamia lyhyitä piippailuhetkiä lukuunottaamatta. Pystyin jättämään Rienalle ruokaa, purutikkuja tai kestäviä puruluita ja ne maistuivat yksinolon aikana. Riena vaikutti siis kaikin puolin tavalliselta: välillä saattoi tulla tylsää, mutta kokonaisuudessaan yksinolot sujuivat ongelmitta ja ilman mitään erilaisia temppuja.
Mitään kouluttamista tai uusia käytösmalleja ei siis erikseen opeteltu, vaan Riena hyppäsi suoraan meidän arkeen. Pieni tappijalka sopeutui yhteiseloon neljän hyvin erilaisen whippetin kanssa vaivatta. Sosiaalisen luonteensa ansiosta Riena löysi nopeasti yhteise sävelen suurimman osan kanssa: Brunosta ja Rienasta tuli erottamaton kaksikko, Rudia kunnioitettiin muttei turhaan kumarreltu, ja Phoeben kanssa jaettiin niin sohvan nurkat kuin ruokanappulat.
Tykästyin Rienan tyyliin toimia laumassa, ja etenkin Rudin kanssa. Siinä missä muut koirat hieman jopa pelkäävät Rudin tapaa antaa palautetta, Riena seisoi omilla jaloillaan.
Esimerkiksi: Rudilla on ärsyttävä tapa kaivaa ihmisiä ja koiria, jos haluaa viltin alle. Riena makasi sohvalla, allaan viltti. Rudi tulee kaapimaan Rienaa, jotta joku nostaisi viltin ja Rudi pääsisi sen alle. Tämä 10 senttiä ja 6 kiloa pienempi tyttö päästää matalan murahduksen, ja lauman patriarkka poistuu pahoitellen paikalta. Rienassa oli vain jotain, mitä Rudi kunnioitti, ja samalla sosiaalisuutta, mistä kaikki koirani pitivät. Ja niin pidän minäkin.
Riena on kulkenut vaivattomasti minne ikinä sitä vein. Kävimmehän myös Rienan ensimmäisessä näyttelyssä ikinä Jyväskylässä. Kyseessä on suhteellisen iso kansainvälinen näyttely messuhalli-tyyppisessä tilassa. Riena kulki huolettomasti mukana, ja oltiin ihan omassa kuplassa. Syötin nameja, ja Riena tarjosi temppuja. Kehässäkin Riena oli oikein iloinen ja vähäisestä treenistä huolimatta oli kehässä kuin kotonaan. Kaikki Rienaa moikanneet ja tuomarikin saivat vastaan iloisen hännänheiluttajan.
Kaiken kaikkiaan oli ilo saada Riena kylään näin pitkäksi aikaa. Minulle on tärkeää, että pääsen tutustumaan sijoituskoiraan aina huolella. Haluan nähdä sijoituskoiran kyvyn sopeutua uuteen laumaan, suhtautumisen ympäristön eri yllätyksiin sekä muutenkin nähdä, miten juuri kyseinen koira toimii arjessa.
Rienaan olen kaikin puolin vaikuttunut. Kyseessä on hurmaava nuori narttu, ja innolla seuraan, millainen tästä raitapaidasta kasvaa aikuisena. Mitään päätöksiä Rienan jalostuskäytön tulevaisuudesta ei olla vielä tehty, sillä haluan nähdä koiran luonteen kehittymisen ainakin parivuotiaaksi asti. Rienan kohdalla odottelen ehkä jopa lähemmäs 4 vuoden ikää.
Olen kiitollinen siitä, kuinka avointa yhteistyötä voin tehdä Rienan sijoituskodin kanssa ja vaihtaa ajatuksia koira-arjesta. Itse eroahdistukseen taipuvaisen koiran omistajana suhtaudun yksinolon ongelmiin tarkkuudella, sillä tiedän, mitä se voi tarkoittaa arjelle. Rienan osalta katsellaan siis rauhassa miten arki sujuu tulevina vuosina, ja tehdään päätöksiä kokonaisuuden perusteella, koiran hyvinvointi edellä kuten aina.